Vaatteet ja niiden sisältämät kemikaalit

Tekstiilien tuotannossa käytetään paljon kemikaaleja, ja niitä on tuhansia erilaisia. Kemikaaleja käytetään mm. materiaalien esikäsittelyyn, värjäykseen ja loppukäsittelyyn. Esikäsittelyssä kuituja, lankoja ja tekstiilejä pestään, tärkätään ja valkaistaan.

 

Tekstiilien väriaineet ovat kemiallisesti hyvin laaja aineryhmä, johon kuuluu sekä luonnosta peräisin olevia aineita että synteettisesti valmistettuja kemikaaleja. Loppukäsittelyn tavoitteena on lisätä tekstiilien suotuisia ominaisuuksia (pehmeys, palonkestävyys, vedenpitävyys, lian hylkiminen, homehtumisen estäminen, antistaattisuus). Lisäksi esimerkiksi puuvillan viljelyssä käytetään usein paljon kasvinsuojeluaineita, joista voi jäädä jäämiä kankaaseenkin. Suurimmat kemikaaliongelmat ovat tekstiilien valmistuspaikoissa, mutta tekstiileistä voi irrota kemikaaleja erityisesti käytön alussa ja ensimmäisissä pesuissa.

 

Tekstiilien kemikaalit ovat moninainen ryhmä, joista osa on vaarattomia, osa esimerkiksi herkistäviä, perimälle vaarallisia tai syöpävaarallisia tai ne voivat pysyvinä ja eliöihin kertyvinä aiheuttaa ongelmia ympäristössä. Ruotsalaisen selvityksen mukaan (Kemi 4/14) tekstiiliteollisuudessa käytetään noin 2450 ainetta, josta 368 ainetta pidetään terveydelle tai ympäristölle ongelmallisina.  Useiden tekstiileissä käytettyjen kemikaalien käyttöä on rajoitettu niiden aiheuttaman terveys- tai ympäristöriskin takia. Vaatteissakin käytetään eliöntorjunta-aineita. Uusia vaatteita saatetaan suojata kemikaaleilla kuljetusta varten, kun niitä tuodaan esimerkiksi Aasiasta Eurooppaan myyntiin.  Joissakin teknisissä urheiluvaatteissa käytetään kemikaaleja torjumaan hien hajua ja muuta ihmisen bakteerikantaa. Tähän hienhajun muodostumista estävään käsittelyyn käytetään usein mm. hopeayhdisteitä.

 

Käytetyt vaatteet ovat myös ympäristölle ongelma – niiden kierrätystä ei ole vielä hyvin ratkaistu. Pohjoismaissa ostetaan asukasta kohden keskimäärin yli 14 kg tekstiilejä vuodessa ja niistä kierrätetään vain 4 kg. Vaatteita ja kodintekstiilejä kulutetaan Suomessa noin 70 000 t vuodessa. 2000-luvun loppupuolella tekstiilijätteen määrä ja osuus yhdyskuntajätteestä ovat olleet kasvussa. Arvioiden mukaan uudelleenkäyttöön ohjautuu kulutuksesta noin 30 % ja kierrätykseen noin 14 %. Suurin osa tekstiilijätteestä sijoitetaan kaatopaikoille. Mikäli orgaanisen jätteen kaatopaikkasijoituskielto tulee voimaan vuonna 2016, tekstiilijätteen kaatopaikkasijoitukselle on kehitettävä vaihtoehtoja. Osa tekstiilijätteestä voi soveltua materiaalina hyödynnettäväksi, osalle voi energiahyödyntäminen olla parempi ratkaisu esim. haitallisten aineiden poistamiseksi kierrosta.

 

Vaatteetkin sisältävät kemikaaleja. Kuinka paljon?

 

Vaatteiden valmistuksessa käytetään paljon kemikaaleja. Teepaidan tuotantoon voi kulua viisikin kiloa erilaisia yhdisteitä. Niistä osa jää lopputuotteeseen tarkoituksella (esim. värit), osa ilman tarkoitusta.

Ovatko merkkivaatteet kemikaalimielessä turvallisempia käyttää kuin halpisketjujen halvat trikoovaatteet?

 

Monet suuret ja brändiään arvostavat vaatteiden valmistajat ovat alkaneet kiinnittää huomiota käyttämiinsä kemikaaleihin. Yksittäisestä vaateesta varmuuden saa vain testaamalla.

 

Ovatko luonnonmateriaaleista valmistetut vaatteet turvallisempia käyttää kuin keinokuidusta valmistetut?

 

Eivät ne välttämättä sitä ole.  Esimerkiksi puuvillan tuotannossa käytetään paljon kasvinsuojeluaineita. Maailmanlaajuisesti kankaiden tuotantoon käytetään yli kolmasosa kasvinsuojeluaineiden kokonaiskäytöstä. Kuituja voidaan käsitellä monilla kemikaaleilla riippumatta siitä ovatko ne peräisin luonnosta vai kemianteollisuudesta.   Kannattaa myös huomata, että luonnonmateriaalit kelpaavat myös luonnossa oleville ötököille, eli luonnonkuituja voidaan joutua käsittelemään biosideilla esim. varastoinnin tai kuljetuksen aikana. Suomessa on noin 100 eri hyönteislajia, jotka syövät tekstiilejä. Toisaalta voi olla, että keinokuituisia voi olla hankalampi värjätä tai siinä voidaan valita väärä kuitu/väri -yhdistelmä ja värit eivät kiinnity. Jos väriaine on huonosti kiinnittynyt kuituun tai sen hienkesto on huono, se voi aiheuttaa allergisen reaktion.

 

Ongelmallisia ovat etenkin allergisoivat dispersiovärit. Ne hajoavat iholla aromaattisiksi amiineiksi, jotka läpäisevät ihon aiheuttaen allergiaa. Dispersiovärejä käytetään pääasiassa polyesterin, mutta myös asetaatin, triasetaatin, polyamidin ja akryylin värjäykseen.

 

Ostamassani uudessa vaatteessa on outo haju – mitä teen? Voiko haju johtua kemikaaleista?

 

Hajun aiheuttaja on kemikaali. Mutta vain harvoin pystyy pelkän hajun perusteella sanomaan, mistä aineesta tai aineista on kyse. Häiritsevästi haiseva tuote kannattaa vähintäänkin tuulettaa tai pestä, varsinkin jos kyseessä on ihoa vasten tuleva vaate, ja ellei se auta, palauttaa tuote kauppaan.

 

Millaisia kemikaaleja vaatteissa käytetään ja miksi?

 

Vaatteisiin käytetään hyvin monenlaisia kemikaaleja mm. materiaalien esikäsittelyyn, värjäykseen ja loppukäsittelyyn. Terveyden suojelemiseksi rajoituksia on asetettu muun muassa formaldehydille, tietyille atsoväriaineille, nikkelille ja dimetyylifumaraatille (DMF) sekä uutena toukokuussa 2015 sovellettava nahkatekstiilien kuudenarvoista kromia koskeva rajoitus. Formaldehydiä muodostuu myös puuvilla- ja viskoosituotteiden siliävyyskemikaaleista.

 

Lisätietoa:

http://www.syke.fi/hankkeet/texjate

Jaa somessa:
Share on FacebookTweet about this on Twitter